Ludon historia: pachisista puhelimeesi

Ludo tuntuu siltä kuin se olisi aina ollut olemassa. Useimmat oppivat sen isovanhemmalta, joka puolestaan oppi sen omaltaan. Tuo tunne on lähempänä totuutta kuin luulisi: puhelimesi peli on suora jälkeläinen kilpajuoksupelistä, jota on pelattu Intiassa vuosisatoja.

Näin se päätyi sieltä tänne.

Pachisi: mistä kaikki alkaa

Ludo on peräisin pachisista, intialaisesta kilpajuoksupelistä. Nimi tulee hindin sanasta, joka tarkoittaa kahtakymmentäviittä, mikä oli suurin heitettävissä oleva pistemäärä.

Lauta oli risti, yleensä kankaalle kirjailtu eikä pahville painettu. Ristin jokaisessa haarassa oli kolme ruutusaraketta, ja pelaajat kilpailivat nappuloillaan haarojen ympäri ja takaisin keskelle – sama matka, jonka Ludon nappula tekee nykyään.

Nopan sijaan pachisissa käytettiin kaurikotiloita. Pelaajat heittivät kourallisen, ja aukko ylöspäin laskeutuneiden määrä ratkaisi siirron. Useampi kotilo aukko ylöspäin tarkoitti isompaa siirtoa, ja jotkin heitot antoivat lisävuoron – edeltäjä sille lisäheitolle, jonka saat kuutosesta.

Läheinen sukulaispeli: chaupar

Chaupar on pachisin läheinen serkku. Siinä käytetään samaa ristinmuotoista lautaa, mutta kotiloiden sijaan pitkiä noppia. Kahta nimeä käytetään joskus ristiin, ja molemmat kuuluvat samaan risti ja ympyrä -kilpapelien perheeseen.

Tarina kuninkaallisesta pihasta

Tunnetuin tarina pachisista kertoo suurmoguli Akbarista. Tarinan mukaan hän pelasi peliä jättimäisellä laudalla, joka oli upotettu hänen Fatehpur Sikrin palatsinsa pihaan, ja nappuloina olivat ihmiset.

Suuri ristinmuotoinen kuvio on yhä nähtävissä siellä pihassa, ja sitä osoitetaan usein laudaksi. Onko tarinan jokainen yksityiskohta totta, on vaikea sanoa, mutta se näyttää, kuinka rakastettu peli oli – kylän lattioilta palatsiin.

Miten peli tuli Englantiin

1800-luvun aikana pachisin muunnelmia tuotiin Britanniaan. Niitä yksinkertaistettiin laajemmille markkinoille: neliönmuotoinen lauta kangasristin sijaan, noppa kotiloiden sijaan ja vähemmän erikoissääntöjä.

Yksinkertaistettu versio patentoitiin Englannissa vuonna 1896 nimellä Ludo, latinan sanasta, joka tarkoittaa ”minä pelaan”. Nimi jäi pysyväksi, ja niin jäi myös muotoilu – neliönmuotoinen lauta, jossa on neljä värillistä kulmaa ja yhteinen rata, on yhä se, mitä useimmat kuvittelevat.

Pelin sukulaiset ympäri maailmaa

Ludo on yksi haara suuremmasta perheestä. Samaa intialaista peliä mukautettiin useissa maissa, kussakin oma nimensä ja pienet sääntömuutoksensa.

• Parcheesi Yhdysvalloissa, joka säilyttää alkuperäistä lähellä olevan nimen.
• Mensch ärgere Dich nicht Saksassa, joka tarkoittaa suunnilleen ”älä suutu”, mikä on hyvä neuvo kenelle tahansa Ludon pelaajalle.
• Sorry! on korteilla ohjattava sukulainen, jota myydään myös Yhdysvalloissa.

Koko Etelä-Aasiassa Ludosta itsestään tuli yksi 1900-luvun pelatuimmista lautapeleistä, ja nykypäivän puhelimissa oleva versio noudattaa samoja perussääntöjä.

Laudalta puhelimeen

Suurin muutos Ludon pitkässä historiassa tapahtui vasta äskettäin. Nettiversiot mahdollistivat pelaamisen ystävien kanssa toisessa kaupungissa tai vieraiden kanssa missä päin maailmaa tahansa.

Säännöt tuskin muuttuivat. Nappulat tarvitsevat yhä kuutosen lähteäkseen pesästä, syöminen lähettää yhä nappulan kotiin, ja kilpajuoksu kulkee yhä laudan ympäri ja ylös värillistä maalisuoraa. Muuttunut on se, kenen kanssa voit pelata, ja se, ettei kenenkään tarvitse laskea ruutuja tai etsiä sohvan alle kadonnutta nappulaa.

Ludo Jim on yksi niistä nettiversioista, ja siinä on yksityiset huoneet ystävien kanssa pelaamiseen ja vuorottelu yhdellä puhelimella samassa huoneessa pelaamiseen.

Miksi peli on säilynyt

Ludon kaltaiset kilpajuoksupelit säilyvät, koska ne sekoittavat tuuria ja valintaa juuri oikeassa suhteessa. Noppa antaa kaikille mahdollisuuden, joten aloittelijat ja kokeneet pelaajat voivat pelata yhdessä. Valinta siitä, mitä nappulaa siirtää, antaa paremmille pelaajille etulyöntiaseman, joten peli ei koskaan tunnu täysin sattumanvaraiselta.

Tuo tasapaino oli olemassa pachisissa vuosisatoja sitten, ja siksi ihmiset pelaavat yhä nykyään. Jos haluat nähdä, kuinka paljon taitoa modernissa pelissä on, on olemassa opas Ludon sääntöihin ja toinen strategiasta, jolla pelejä voitetaan.

Usein kysytyt kysymykset

Mistä Ludo on peräisin?

Ludo on peräisin pachisista, intialaisesta kilpajuoksupelistä, jota on pelattu vuosisatoja. Yksinkertaistettu versio patentoitiin Englannissa vuonna 1896 nimellä Ludo.

Mistä maasta Ludo on lähtöisin?

Intiasta. Ludo on yksinkertaistettu muoto pachisista, kilpajuoksupelistä, jota on pelattu kaikkialla Intiassa vuosisatoja. Nimi Ludo ja neliönmuotoinen lauta neljällä värillisellä kulmalla tulivat Englannista, jossa yksinkertaistettu peli patentoitiin vuonna 1896.

Milloin Ludo keksittiin?

Ludo itse on 1890-luvulta: englantilainen versio patentoitiin vuonna 1896. Peli, josta se on peräisin, on paljon vanhempi. Pachisia pelattiin Intiassa vuosisatoja, ja tunnettu tarina sijoittaa sen suurmoguli Akbarin hoviin 1500-luvulla.

Kuka keksi Ludon?

Ei kukaan yksittäinen henkilö. Ludo kehittyi pachisista, joka muotoutui Intiassa monien vuosisatojen aikana ilman tunnettua keksijää. Vuoden 1896 englantilainen patentti, joka antoi pelille nimen, yhdistetään yleensä Alfred Collieriin.

Mitä sana Ludo tarkoittaa?

Se on latinaa ja tarkoittaa ”minä pelaan”. Nimi valittiin pelin englantilaiselle versiolle.

Mikä ero on Ludolla ja pachisilla?

Pachisissa käytetään ristinmuotoista kangaslautaa ja kaurikotiloita nopan sijaan, ja siinä on enemmän erikoissääntöjä. Ludossa käytetään neliönmuotoista lautaa ja yhtä noppaa, ja säännöt ovat yksinkertaisemmat.

Onko Parcheesi sama kuin Ludo?

Ne ovat läheisiä sukulaisia, joilla on sama intialainen alkuperä. Parcheesi on amerikkalainen versio, ja siinä on joitakin sääntöeroja, esimerkiksi kahden nopan käyttö.

Voiko Ludoa yhä pelata netissä?

Kyllä. Nettiversiot säilyttävät klassiset säännöt ja antavat sinun pelata ystävien kanssa yksityisissä huoneissa, muita pelaajia vastaan tai tietokonetta vastaan.